Syyllisyys parempi kuin Petos?

Halusin vain kukkia,

Luoja antoi omenia.

Vein naapurille kassillisen ja sanoin, että

voi hakea lisää, jos on tarvis.

Itse en tarvitse enempää.

Tai siis pakasteeseen ei mahdu,

kuin nuo astiassa olevat siivutettuina

valmiiksi piirakoita varten.

Siirsimme kodin ja koulun päivää

viikolla ja pidimme sen

läheisellä kota/laavu paikalla.

Paikka on tosi hyvä talvellakin nauttia

 makkaran paistosta ja hiihdosta.

Isommillekin on hiukan haastetta,

kun voi valita pitemmän lenkin.

Tein omilleni seitsemän rastia metsän

kasveista.

Oppilas, joka on ollut isänsä kanssa

konehommissa ja

koko perheen mukana kalastamassa

oli saanut myös tietoa kasveista.

Luonto oli tullut tutuksi.

Varoen valitsin otoksistani kuvan,

josta ei niin heti tunnista ketään,

etten saisi moitteita.

Kuvasta käy selville, että uutta polvea on kasvamassa.

Laavulla oli makkaranpaistopaikka

ja kodalla lättyjen,

makkaraa jäi, samoin sämpylöitä,

mutta lättytaikina riitti juuri ja juuri.

Ladunpohja oli kivistä ja kuoppaista

sekä paikoin märkää,

tunsin kävelleeni polkua edestakaisin

 illalla ja vielä aamullakin.

Vanhimmaiseni jättämät särkytabletit olivat taas tarpeen.

Työpaikan pihalla betonipalkit lisääntyvät,

teknisen työn luokan pohja-anturoita oli jo valettu.

Rakennus on leveämpi ja lyhyempi kuin entinen.

Kolme kirjaa olen taas lukenut,

aamusta uni kaikkoaa.

Karin Alvtegen Syyllisyys

oli "rauhallisempi" kuin Petos,

ei vaikuttanut minuun yhtä voimallisesti.

Taitava ihmisen mielen kuvioiden esiin marssittaja.

Kuinka ollakaan, enkö olekaan ainoa, joka etsii ihmistä

johon voi luottaa ja joka hyväksyy minut minuna?

Päähenkilö Peter kokee elämässään muutoksen

tavattuaan pikaisesti tuntemattoman

naisen ja saatuaan tältä edelleen toimitettavan

paketin.

Tavallisia ihmisiä, omine kyttyröineen,

luottaa, kehen luottaa?

Olen lukenut aiemmin Luutarhan, pidin siitä

ehkä enemmän.

Sisätautilääkäri tuntee miljöön,

sarjamurhaaja tuntuu olevan tietoinen 

vuosia sitten kuolleen tavoista

siinäpä keitos.

Luin, mutten ihan hurjasti taputtanut.

Kolmas kirja oli Anna Janssonin

Unissakävelijä.

Tarina pohjautuu gotlantilaismyyttiin ja

tunnettuun tosiasiaan, että lapsen 0-7 vuodet

ovat tärkeitä.

Jos lapsi kokee tulleensa hylätyksi, 

pienetkin asiat vahvistavat sen tunteen
myöhemmin monenlaisine seurauksineen.

Tässä romaanissa seuraukset olivat karmeita.

Tuntuu kummalliselta kaiken tuon jälkeen 

kirjoittaa pitävänsä kirjasta, hui.

Ja viimeisenä:

sain Leena Niemiseltä pyytämäni

harmaamalvikin siemenet.

Ensi keväänä, jos Luoja suo,

laitan siemenet puolivarjoisaan paikkaan

ja odotan niiden kasvua, kukkimista.

Suurkiitokset lahjastasi, Leena!

Onneksi tänään ei satanut ja sain vuodevaatteet 

taas tuuletettua.

Pilkon omenia pakastuspusseihin 

ja hipsin saunan lämpöön.

Levollista, virkistävää viikonloppua!

"Etelään kiitää

kurkien aura.

Alla päilyvät 

vilunsiniset

järvet..."