Käydessäni kirjastossa palaverissa nappasin
luettavakseni Torey Haydenin Viattomat.
Monenlaista kirjailija oli säkkiinsä kerännyt, sitä heilutellut
kaatanut kasaan ja laittanut tarinan jonoksi.
Fiktiivistä, minulle epäuskottavaa tekstiä,
...ja he elivät onnellisina...
Kyyninenkö, saatan olla.
Oli yksinhultajaa, filmi-ihmisiä, entistä ja nykyistä ystävää,
metsässä samoilua, pakenemista,
työttömyyttä, rikkautta,
syntymää ja kuolemaa
ja taitaa olla tietysti, tällä kirjailijalla, myös insestiä.
Valvoin viime yön, olipa kuitenkin luettavaa.
Nyt laitoin kalapaistoksen uuniin,
lähden kohta ulos lehtiä haraamaan.
Hieroja oli sairastunut ja minä menen hankkimaan
tiukempia lihaksia hartia/selkäseutuun,
pikkuisen tyhmää, mutta pihasta
pitää saada lehdet pois.
Edit.: Asfaltin reunoilta koivun siemenet ja lehdet lapioitu/harattu.
Leikkasin oman pihan ruohon.
Huomenna etsiskelen vielä keräävää
ruohonleikkuria.
Ilma oli kaunis, mutta tuulitakkia tarvittiin.
Edit.: Asfaltin reunoilta koivun siemenet ja lehdet lapioitu/harattu.
Leikkasin oman pihan ruohon.
Huomenna etsiskelen vielä keräävää
ruohonleikkuria.
Ilma oli kaunis, mutta tuulitakkia tarvittiin.
T. lupasi kysellä, olisiko kellään lainata keräävää leikkuria tuohon
tasaiselle alueelle.
Pääsisin helpommalla, jos joku lainaisi.
Nuo rinteen reunat tarvitsevat vain leikkuun.
Odottelen
Antaisiko tämä vauhtia haraukselle:
Kiva lukea sinun mietteitäsi ja ajatuksiasi. Voi kumpa itsekkin jaksaisi taas ottaa iltaisin kirjan kouraan ja lukea ennen nukkumaan menoa, mutta elämäntilanne on tällä hetkellä niin kiireistä, ettei tarvitse illalla kuin kömpiä sänkyyn ja peiton alle, niin on jo untenmailla. isommat lapset nauravatkin kun ei mene kuulemma kuin kymmenisen minuuttia, kun makuuhuoneesta jo äidin kuorsaus kuuluu ;)
VastaaPoistaKiitos, samoin, pistäydyn toisinaan blogissasi.
VastaaPoistaAika aikaa kutakin, näin yksin jo eläen ehtii ja voi lukea enemmän. Kun yöllä uni pakenee, en pyöri, vaan otan kirjan.
Tehopakkaukselle kaunista syksyä!