Parempi olla sanomatta

Kun luin Kätilön, ajattelin, että yksi

kirja sitä lajia riittää minulle.

Kun olen unettomia öitä pyörinyt, päätin kiusata

itseäni ja lainasin Rosa Liksomin Hytti nro 6.

Jotenkin ne rivoudet ja rujoudet tuntuivat mahtuvan tuon

kirjan kansien sisälle paremmin kuin

Kätilöön.

Työkaveri moitti raskasmielisyydestä,

minä koin juuri sen kuvaavan hyvin 

venäläistä kulttuuria, hajuineen, makuineen,

maisemineen ja jurttaan jätettyine lahjoineen.

En ole pitänyt Liksomin tekstistä ennen,

mutta hyvin nuo unettomat tunnin 

kuluivat, ei paha.

Kirjan päähenkilöllä ei ollut nimeä ja

 kummasti sitä ei edes kaivannut.

Oikeasti maiseman, kaupungin tai ihmisen kuvaukset

olivat mielestäni parasta kirjassa.

Siis parasta olla sanomatta, että en lue.

Vanh.vartteja (siis tunteja) tuli pidettyä

tänään kolme.

Mielenkiintoisia ihmisiä.

Nyt taas sauna odottaa, ah, yksinäisen ilo!