Moneen junaan meistä riittää

Ilmari sääksi on Puolan ja Ukrainan

rajamailla.

Hitaasti malttaa jatkaa matkaansa.

Piret emo palasi Niilin suistoon,

taisi olla liian kuumaa etelämpänä.

Kurjet ja joutsenet harjoittavat kerääntymisajoja,

työmatkalla näkee molempia,

väliin pellolla, väliin ilmassa.

Olen toisinaan ajanut Heinijänkän kautta,

siellä on ollut vain muutama joutsen.

Lupasin ottaa rauhallisemman kirjan käteeni, vaan

kuinkas kävi:

Jo Nesbø Aave on ollut seuranani pari yötä.

Tuo ei ole mitenkään levollista luettavaa,

mutta parempi se kuin unettomana

pyöriä sängyssä.

Parina yönä on ollut pakkasta,

tänä aamuna ihmiset olivat saaneet todella raaputella 

ikkunoita ja joku tuli vastaan Jokivarren tiellä

hyvin heikoilla näkymillä.

Työtoverini muisti muistuttaa hiusteni pituudesta,

voihan, sanonkos.

Leikkausta vaillahan nuo ovat, mutta

ihan siististi menevät laineille.

Sen verran olen saanut takaisin

lapsuuden kiharaa, kun en enää

laitata pehmennystä.

Meitä on moneen junaan ja joku jäänee

asemallekin,

kerrotaan.

Olen voinut kertoa, mutta kerronpa uudelleen,

tämän kappaleen toivon soitettavan muistotilaisuudessani,

jos sellaista vietetään.

En siis pyydä kesäkukkia talvella,
vain kaipauksesta soivan jousisoittimen.